Ajatuksia ja kertomuksia elämästä Pampula-hevosen ja pihakoira Kemppaisen
kanssa.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Kemppainen - innokas ja utelias

Teimme lauantaina mieheni ja Kemppaisen kanssa pitkän lenkin Porvoon jokirantaa pitkin, kiipesimme jäisiä mäkiä ja siltoja pitkin Linnanmäellä. Kemppainen ei ollenkaan ymmärtänyt miksi meillä kesti niin kauan, se juoksi varmaan kolme-neljä kertaa ylös ja alas ennenkuin me saavuimme mäen päälle. Kun istahdimme penkille ihailemaan maisemia (ja vähän hengähtämään) Kemppainen oli jo sitä mieltä että voidaan juosta alas. Kotimatka sujui siltä ihan yhtä innokaasti, me taas raahasimme jalat perässä. Pihikset ovat kyllä intoa täynnä :)

Sunnuntaina kävimme taas tallilla ja Kemppainen pääsi Tertun kanssa leikkimään. Ne ovat kyllä hauska pari kun juoksevat pitkin tallin pihaa :)

Tallikaverukset

On mielenkiintoista miten Kemppainen näkee hevosen, jos se on lähellä sen etuosaa ja hevonen esim. laskee päätään tai pärskii niin se väistää nopeasti. Jos se taas on lähellä hevosen jalkoja niin se ei ollenkaan varo vaan kulkee ihan missä vaan. Täytyy välillä oikein hätyytellä sitä pois ettei jää jalkoihin. Ponien suhteen se on varautunut ja pysyy poissa jaloistakin, se selvästi hahmottaa ne kokonaisina mutta hevoset ovat niin isoja että päät ovat pelottavia mutta jalat ovat vaan jotain tolppia ;)

Kemppainen on utelias ja innokas oppimaan uusia asioita ja meidän tytöt opettaakin sille kaikenlaista enemmän tai vähemmän hyödyllistä. Videossa näkyy Linan ja Kemppaisen "secret handshake".

"High five, down low ja klikkaa!"


Mutta kyllä se osaa myös ottaa rennosti ja nauttia kevätauringosta :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti