Hakutreenit ja tottelevaisuusopiskelua

Kemppaisen kanssa olemme touhuneet paljon vaikka blogin kirjoittelussa onkin ollut pientä taukoa.

Kävimme taas pihisporukan kanssa hakutreeneissä ja nyt oli ainakin ihmisillä helpompaa, kun ei ollut metrikaupalla lunta :)

Oli hauska huomaa miten innoissaan Kemppainen oli tehtävästä. Ensimmäisen maalimiehen jälkeen homma sujui tosi vikkelään, ja minulla oli melkein vaikeuksia pysyä vauhdissa mukana. Täytyy kyllä yrittää tulla kesällä mukaan treeneihin, vaikka olemmekin mökillä suurin osan kesästä.

Treenien jälkeen lähdimme porukalla lähellä olevaan koirapuistoon, jossa koirat saivat sitten tutustua ja leikkiä yhdessä. Kemppainen oli kyllä enemmän kiinnostunut kepeistä kun muista koirista :)

Oli taas hauska tutustua uusiin pihiksiin ja pihisihmisiin. Kiitos Marille treenien järkkäämisestä ja kuvien ottamisesta!

Olemme myös aloittaneet arkitottelevaisuuskurssin Nuuskulassa. Olin tosi ylpeä Kemppaisesta, jo ensimmäisellä kerralla se keskittyi hyvin eri tehtäviin ja oppi heti myös uusia asioita. Olemme treenanneet samoja asioita jo ennen kurssia (katse, istu, seuraa, odottaa). Kurssilla on myös toinen pihis joten eiköhän kohta saada aikaiseksi pienet pihistreffit Porvooseen :) Toisella kerralla harjoiteltiin sivulle tuloa ja se meni melko hyvin. Kemppainen kyllä tulee sivuun mutta nyt täytyy saada homma toimimaan ilman nameja. Treenasin paljon lenkeillä näitä asioita ja olin tosi tyytyväinen siihen miten nopeasti se oppii ja jaksaa keskittyä. Kolmannella kerralla treenattiin odottamista ja jätä-sanaa. Jätä oli uusi juttu meille, siinä pidetään nami kädessä ja opitaan jättämään se huomiotta. Ensin koira nuuhkii ja yrittää ottaa namia, mutta heti kun se ei enää katso tms. niin palkitaan (toisella kädellä), vähitellen lisätään sana jätä. Testasin heti illalla lenkillä ja Kemppainen todellakin jätti roskat ja kävyt rauhaan kun sanoin "jätä" :D

Heti kun olin kehunut Kemppaisen tottelevaisuutta, niin se tietysti käyttäytyi täysin päinvastoin. Olimme pihalla ja yhtäkkiä sitä ei näkynyt missään, eikä se tullut vaikka kuinka huutelimme. Siinä ehti jo sydän pysähtyä ennenkuin kuulimme pihamme viereiseltä kentältä huutoa "se on täällä". Juoksin sinne ja siellä Kemppainen pelasi onnessaan jalkapalloa parin muksun ja heidän isänsä kanssa. Isä totesi, että se on varsinainen jalkapalloilija :) No ei siinä vielä kaikki vaan se näytti tietysti vielä rottakoira-puolensa ja haukkasi jalkapallosta kunnolla kiinni ja ravisti niin että siitä tuli vain litteä muovipala. Pienen pojan ilme oli kyllä niin surullinen että melkein itse purskahdin itkuun :( Tarjouduin tietysti heti ostamaan uuden, mutta se oli kuulemma vanha pallo ja heillä oli jo uusi kotona. Siihen loppui jalkapallotreenit, mutta pieni poika lahjoitti pallon Kemppaiselle, joka oli ihan onnessaan. Minä olin kyllä kiukkuinen Kemppaiselle ja loppuillan se saikin pysyä sisällä. Nyt vaan back to basics, eli treenataan luoksetuloa oikein tosissaan. Erityisesti täytyy saada neidin huomio sellaisissa tilanteissa, joissa se ei ole kuulevinaan ollenkaan!

Kuvia hakutreeneistä ja pihistreffeistä Espoossa 9.5.2013. Kaikki postauksen kuvat (c) Mari T.

Tallikisat

Huhuh olipa jännä viikonlopppu, meillä oli tallin koulu- ja estekisat :)
Meillä oli kyllä niin hauskaa taas talliporukan kanssa, kaikki kannustaa toisiaan ja muutenkin on hyvä meininki.

Lauantaina osallistuin Pampulan kanssa kahteen eri kouluohjelmaan. On se kyllä hölmöä tässä iässä hermoilla ennen tallikisoja, mutta täytyy myöntää että olin kyllä aika jännittynyt.
Verryteltiin mielestäni hyvin, ja tein avo- ja vasta-avotaivutuksia joten saimme hyvin jumpattua. Lina (tyttäreni) totesi, että verryttelyssä ratsastus meni tosi hienosti.
Pampula on kyllä niin mainio kun on kisat, se kasvaa n. 10 cm ja on niin voittajan näköinen jopa verryttelyalueella :D Se selvästi nauttii tilanteesta ja on tosi keskittynyt. Normipäivänä se saattaa katsella ympäriinsä ja löytää mörköjä kulmissa tms. mutta kisatilanteessa se on täysin mukana hommassa. Ainoastaan oman vuoron odottelu kentän vieressä saa sen vähän osoittamaan mieltä. Se polkaisi muutaman kerran etujalalla ikäänkuin merkiksi, että nyt on meidän vuoro :)

Raviohjelma oli helppo, mutta koska olin hieman jännittynyt niin se ei mennyt ihan kuten olisin halunnut. Sijoituimme kuitenkin 4. mikä oli mielestäni hienoa!

Toisessa luokassa olin selvästi rauhallisempi ja nautin ratsastuksesta. Pampula oli tosi herkkä ja kuulolla. Laukassa se pysyi hyvin siinä tahdissa kun halusin. Olin kyllä silti yllättynyt että voitin luokan :D Saimme tuomarilta kehuja että Pampulan ja minun ratsastus oli harmoninen, mikä tuntui tosihienolta palautteelta. Oli ihan selvästi Pampulan päivä, sillä Lina sijoittui sen kanssa toiseksi :D Koko rata leikkaa kohdassa Pampula herkästi kiihdyttää mutta heidän ravinsa oli todella hieno ja muutenkin meni hienosti!
On kyllä mahtavaa kun pääsimme nauttimaan täysillä Pampulan kanssa talven jälkeen.

Seuraavana päivänä oli sitten estepäivä.
Poniagilityn verryttelyn alussa Röömu oli sitä mieltä että nyt laukataan ja lujaa, huhuh. No sain sen pidettyä omalla ympyrällä ja annoin laukata. Suunnan vaihto ei onnistunut ja se oli muutenkin tosi jännittynyt kun oli paljon porukkaa ympärillä. Hengitin vähän ja sitten Lina sanoi että minun pitää antaa sille enemmän tilaa edestä. Annoin sen laukata vähän isommalla ympyrällä, kun se oli päästänyt pahimmat höyryt niin se oli taas kuulolla. Harjoittelimme rauhassa ilman mitään sen suurempia tilanteita. Kisatilanteessa Röömu oli tosi rauhallinen ja teki oikein hienosti kaikki asiat, selvisimme puhtaalla radalla ja saimme ruusukkeen (meitä oli kaksi paria kisassa ;) ) Olen tosi ylpeä Röömusta kun se selvisi noin hienosti uudesta jännittävästä tilanteesta.

Emme ole hypänneet Pampulan kanssa montaa kertaa sairasloman jälkeen. Lina totesi, että meillä ei ole kiirettä, aloitetaan ihan rauhassa treenit ja myöhemmin kisataan. Oli hienoa että hän asetti hevosen hyvinvoinnin etusijalle (teinit kasvaa kyllä vastuuntuntoisiksi hevosten kanssa).
Totesimme että olisi silti kiva osallistua ja pitää hauskaa, ja niin hyppäsimme molemmat poneilla. En ole hypännyt vähän aikaan mutta Rozzo-poni oli innostunut asiasta joten ei tarvinnut kun antaa mennä vaan :) On muuten tosi hassua hypätä ponilla kun on tottunut hevoseen, olen kyllä niin lyhyt että poni on ihan hyvän kokoinen mulle ;) Täytyy kyllä myöntää että kilpailuvietti nousee heti pintaan kun saa lähtömerkin, sen jälkeen mennään tosissaan, hahaha kyllä se on hassua että vielä tässä iässä ottaa tuollaisen tilanteen niin vakavasti vaikka pääasiahan oli pitää hauskaa! Lina osallistui Kunkku-ponilla ja ne sijoittuivat hienosti 2. ja me taas 4. Nyt on kyllä kaappi täynnä ruusukkeita :D

PS Mun ratsastusilmeet on kyllä ihan hassut ;)

Kaikki postauksen kuvat (c) Hagnäsin tila

Kisatreenit

Poniagilitykisat lähestyvät ja treenasin taas Röömun kanssa maasta käsin.

Tuntuu yksinkertaiselta asialta, jos itse rentoutuu ja luottaa hevoseen niin sekin rentoutuu ja luottaa sinuun, mutta käytännössä se ei kyllä ole niin helppoa....
Ensin neiti oli sitä mieltä, että nyt laukataan ja annoin sen laukata, oli kyllä kunnon pukkilaukkaa välillä ;) Jatkoin vaan laukassa vaikka se välillä halusi siirtyä raviin, tein vaihdon ja annoin taas laukata. Sain tehdä itseni kanssa paljon töitä, että kehonkieleni pysyi rauhallisena, ja etten itse lähtenyt peruuttamaan. Kun olin antanut sen vähän aikaa laukata, se rupesi selvästi keskittymään minuun ja laittoi pään alas. Nyt siiryttiin raviin ja se ravasi oikein nätisi juuri siinä tahdissa kun halusin. Röömu piti edelleen päätä alhaalla, ja käänsi korvan minua kohti sekä maiskutti suulla. Nyt kun se selvästi oli keskittynyt aloitin suunnan vaihdokset, oikea oli taas vaikeampi suunta ja yritin selvästi nyt siirtyä hevosen vasemmalle puolelle ja astua eteenpäin. Pari kertaa se lähti eri suuntaan kun mihin oli tarkoitus ja sitten kun sain sen menemään oikealle niin se lähti aika vauhdilla. Annoin sen taas ravata hetken ja kokeilin uudestaan. Nyt alkoi sujumaan kun itse selvästi rentouduin (oli kyllä melko jännää kun se laukkasi ja pukki, joten vasta kun itse olin täysin rento niin hevonen rentoutui...). Tein monta suunnanvaihtoa ja ne onnistuivat oikein hienosti, Röömu ei enää ampaissut oikealle vaan käveli nätisti osoittamaani suuntaan. Lopuksi minun ei tarvinnut kun vaihtaa riimunaru toiseen käteen ja näyttää suunnan niin se vaihtoi :D
Saa nähdä miten agilitytreenit menee....

Kun tulin tallille niin Lina oli jo harjannut Röömun, joskus teinit yllättävät ;) Päätin heti ryhtyä kokeilemaan agilityjuttjua, joten laitoin ponikentälle pari tolppaa pujotusta varten, pari maapuomia ja pari tötteröä. Kun tulimme kentälle niin Röömu ei ollut moksiskaan vaikka siinä oli erilaisia uusia juttuja. Aloitin lähestymällä tolppia ja Röömu tuli nätisti perässäni. Kierrettiin niitä muutamaan otteeseen ja sitten teimme pysähdyksen tötteröiden väliin. Harjoiteltiin muutama pysähdys lisää, sitten siirryttiin puomien luokse ja nekin menivät hyvin :) Oli tosi mahtava fiilis kun heppa kuunteli minua ja luotti siihen ettei ollut mitään pelättävää. Lopuksi raahasin vielä puomin matalaksi esteeksi (Röömu pysyi ihan rauhallisena vieressä kun järkkäsin esteen). Mentiin muutama kerta esteen yli ja vain kerran se pudotti sen. Olen niin ylpeä Röömusta, se keskittyi täysin tehtäviin ja teki ne ihan helposti. Vauhtia meillä ei kyllä ollut mutta ei haittaa sillä nyt kun se tietää mitä tehdä niin voidaan seuraavaksi lisätä vauhtia.

Nyt on sitten h-hetki edessä, eli kisaviikonloppu tallilla. Lauantaina ratsastan koulukisoissa Pampulalla, sunnuntaina vuorossa poniagility tietysti Röömun kanssa ja esteluokassa menen tallin Rozzo-ponilla :)