Ajatuksia ja kertomuksia elämästä Pampula-hevosen ja pihakoira Kemppaisen
kanssa.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Hakutreenit ja tottelevaisuusopiskelua

Kemppaisen kanssa olemme touhuneet paljon vaikka blogin kirjoittelussa onkin ollut pientä taukoa.
Kävimme taas pihisporukan kanssa hakutreeneissä ja nyt oli ainakin ihmisillä helpompaa, kun ei ollut metrikaupalla lunta :)
Oli hauska huomaa miten innoissaan Kemppainen oli tehtävästä. Ensimmäisen maalimiehen jälkeen homma sujui tosi vikkelään, ja minulla oli melkein vaikeuksia pysyä vauhdissa mukana. Täytyy kyllä yrittää tulla kesällä mukaan treeneihin, vaikka olemmekin mökillä suurin osan kesästä.
Treenien jälkeen lähdimme porukalla lähellä olevaan koirapuistoon, jossa koirat saivat sitten tutustua ja leikkiä yhdessä. Kemppainen oli kyllä enemmän kiinnostunut kepeistä kun muista koirista :)
Oli taas hauska tutustua uusiin pihiksiin ja pihisihmisiin. Kiitos Marille treenien järkkäämisestä ja kuvien ottamisesta!

Olemme myös aloittaneet arkitottelevaisuuskurssin Nuuskulassa. Olin tosi ylpeä Kemppaisesta, jo ensimmäisellä kerralla se keskittyi hyvin eri tehtäviin ja oppi heti myös uusia asioita. Olemme treenanneet samoja asioita jo ennen kurssia (katse, istu, seuraa, odottaa). Kurssilla on myös toinen pihis joten eiköhän kohta saada aikaiseksi pienet pihistreffit Porvooseen :) Toisella kerralla harjoiteltiin sivulle tuloa ja se meni melko hyvin. Kemppainen kyllä tulee sivuun mutta nyt täytyy saada homma toimimaan ilman nameja. Treenasin paljon lenkeillä näitä asioita ja olin tosi tyytyväinen siihen miten nopeasti se oppii ja jaksaa keskittyä. Kolmannella kerralla treenattiin odottamista ja jätä-sanaa. Jätä oli uusi juttu meille, siinä pidetään nami kädessä ja opitaan jättämään se huomiotta. Ensin koira nuuhkii ja yrittää ottaa namia, mutta heti kun se ei enää katso tms. niin palkitaan (toisella kädellä), vähitellen lisätään sana jätä. Testasin heti illalla lenkillä ja Kemppainen todellakin jätti roskat ja kävyt rauhaan kun sanoin "jätä" :D

Heti kun olin kehunut Kemppaisen tottelevaisuutta, niin se tietysti käyttäytyi täysin päinvastoin. Olimme pihalla ja yhtäkkiä sitä ei näkynyt missään, eikä se tullut vaikka kuinka huutelimme. Siinä ehti jo sydän pysähtyä ennenkuin kuulimme pihamme viereiseltä kentältä huutoa "se on täällä". Juoksin sinne ja siellä Kemppainen pelasi onnessaan jalkapalloa parin muksun ja heidän isänsä kanssa. Isä totesi, että se on varsinainen jalkapalloilija :) No ei siinä vielä kaikki vaan se näytti tietysti vielä rottakoira-puolensa ja haukkasi jalkapallosta kunnolla kiinni ja ravisti niin että siitä tuli vain litteä muovipala. Pienen pojan ilme oli kyllä niin surullinen että melkein itse purskahdin itkuun :( Tarjouduin tietysti heti ostamaan uuden, mutta se oli kuulemma vanha pallo ja heillä oli jo uusi kotona. Siihen loppui jalkapallotreenit, mutta pieni poika lahjoitti pallon Kemppaiselle, joka oli ihan onnessaan. Minä olin kyllä kiukkuinen Kemppaiselle ja loppuillan se saikin pysyä sisällä. Nyt vaan back to basics, eli treenataan luoksetuloa oikein tosissaan. Erityisesti täytyy saada neidin huomio sellaisissa tilanteissa, joissa se ei ole kuulevinaan ollenkaan!

Kuvia hakutreeneistä ja pihistreffeistä Espoossa 9.5.2013. Kaikki postauksen kuvat (c) Mari T.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti