Pihan siivous pihakoiran kanssa

Ei se kyllä ole helppoa siivota pihaa pihakoiran kanssa....

Tallipäivän jälkeen Kemppaisella oli ihme kyllä vaikka kuinka paljon virtaa jäljellä, joten ajattelin että se voisi tulla mukaan pihatöihin.
Kun aloitin haravoimisen, niin se yritti ottaa koppia jokaista roskaa. No kun sain se hätysteltyä vähän kauemmas niin se keksi, että on hauska leikki kaivaa ne mun haravoidut kasat. Argh, just kun olin saanut yhden kohdan puhtaaksi, niin neiti Kemppainen oli kuin lehtipuhallin ja kaikki kasan lehdet yms. oli taas ympäriinsä.
Muutama murahdus, niin se rupesi tajuamaan, ettei se ollut leikin idea. No nyt se keräsi kävyt kasoista, mutta ajattelin että se on pienempi harmi, ja annoin sen leikkiä niillä.
Kun sitten vein kottikärryllä kasat kompostille, niin se oli jo viivana kompostin luona seuraamassa mihin kohtaan olin sitä tyhjentämässä (kottikärry pitää työntää lankkua pitkin ylös kehikon päälle, jotta sen saa tyhjennettyä). Se näytti ihan siltä kun Kemppainen olisi tarkastanut paikat ennenkuin aloitin, ja sitten se seurasi vierestä että onnistuukohan homma. Kun olin valmis, niin se laukkasi täysillä takaisin kasan luo ja istui sen viereen odottamaan. Kun olin valmis niin taas se laukkasi täysillä kompostille tarkastamaan tilannetta, jonka jälkeen se istahti viereen ja seurasi mun kottikärry-lankku-taitelua. No onneksi en kaatanut kärryjä vaan homma meni melkein kuin Strömsössä ;)
Huuh, vielä on paljon haravaoitavaa (meidän piha ei kyllä ole alkuunkaan mikään Strömsöpiha....), joten eiköhän Kemppainen tule huomennakin mukaan apulaiseksi. Pihan haravointi on itse asiassa aika hyvä koulutustilaisuus :) Samalla saa treenattua pihan rajat, myös kontakti ja keskittyminen kehittyy. Vaikka mikä menisi kadulla ohi niin Kemppainen keskittyy täysillä pihan "siivoamiseen" ;)

PS. Kemppainen on nyt syönyt antibioottikuurin loppuun. Se söi hyvin lääkkeen kun se oli piilotettu makkarapalaan. Aina kun avasin pahvisen lääkepakkauksen se tuli heti viereen istumaan (vaikka Kemppainen oli jossain tosi kaukana, niin se tuli vauhdilla paikalle). Testasin äsken toisella pakkauksella ja heti se oli paikalla. Pitäisiköhän aina pitää mukana pahvirasian, niin luoksetulo toimisi heti :D

Kohti aitoa horsemanshippiä

Lauantaina meillä oli horsemanship-kurssin toinen osa. Käytiin läpi mitä ollaan treenattu ja miten on mennyt. Olen huomannut, että Röömu reagoi tosi herkästi kehoni asentoon. Pitää olla tosi tarkka siinä mitä on tekemässä ja että myös itse viestittää sen oikein. Kun treenasin viime viikolla niin en saanut sitä vaihtamaan suuntaa oikealle ja Jenni sattui tulemaan juuri silloin paikalle. Hän seurasi työskentelyä hetken ja totesi, että en anna tilaa rittävästi hevoselle siihen suuntaan. (Seisoin hevosen suhteen liian keskellä tai jopa vähän oikealla puolella enkä vasemmalla, jotta se saisi tilaa siirtyä oikeallle.) Kurssi jatkui siten, että siirryttiin kentälle ja jokainen teki rauhassa omat harjoitukset open seuratessa työskentelyä. Röömu yritti kovasti alussa väistellä yhtä lätäkköä mutta loppuvaiheessa se käveli/ravasi ihan sujuvasti sen läpi :) Jenni sanoi että olen kehittynyt siinä miten reagoin kun Röömu yritti tulla vähän minua kohti käännöstä tehdessä. Astuin nyt eteenpäin enkä taaksepäin, ja hevonen väisti nätisti takaisin ympyrälle. Hihi olen siis jotain oppinut treenien myötä :) Tuntuu kun tanssisi hevosen kanssa kun ei tarvitse kun vähän vaihtaa asentoa niin hevonen liikkuu yhdessä samassa tahdissa.

Lina hevoskuiskaajana
Kurssin lopuksi oli ohjelmassa Linan ja Pampulan join up. Lina päästi Pampulan irti kentällä ja laittoi sen laukkaamaan hänen ympärille. Kun se laukkasi hyvin niin hän astui sen eteen, blokkasi suunnan, jolloin se väisti ja vaihtoi suuntaa. Lina sai kyllä kovan treenin sillä hänen piti olla itse nopea reagoimaan hevosen mukaan. Pampula reagoi pienempiin ja pienempiin liikkeisiin ja vaihtoi suuntaa hetkessä. Se rupesi rentoutumaan laski päätään, suu kävi ja asetti korvan kohti Linaa. Sitten Jenni pyysi Lina pysäyttämään Pampulan ja odottamaan. Lina muutti kehonkieltään, laski päätään ja kääntyi hieman poispäin. Pampula seisoi ihan paikallaan ja seurasi Linaa. Pari kertaa kun hän oli tehnyt näitä pysähdyksiä niin lopuksi se käveli häntä kohti ja laski päätään ihan alas. Lina rapsutti sitä ja kääntyi kohti porttia ja rupesi kävelemään tallille päin. Seurasin ihan lumoutuneena, sillä se käveli täysin rentona ilman mitään riimunarua Linan perässä talliin asti. Pampula ei yhtään katsellut ympäriinsä vaikka paikalla oli ihmisiä, koiria ja jopa traktori. Ne luottivat täysin toisiinsa ja yhteistyö ei tarvinnut mitään muuta :D Se oli kyllä mahtava nähdä miten suhde heidän välillä toimi!

Olen huomannut sen jälkeen, että Pampula kävelee hyvin rennosti taluttaessa myös minun kanssani :) Hevosten kanssa työskentely on kyllä niin kiehtovaa.
Minulla on nyt tosi mielenkiintoinen viikko edessä, ajattelin osallistua ensi viikonloppuna tallin kisoihin Röömun kanssa, lajina poniaglity. En tiedä miten Röömu ottaa kilpailutilanteen mutta otetaan rennosti vaan, sehän on vain hauskaa! :D

Surkeiden sattumusten sarja

Kynsienleikkuu ei ole aina helppoa Kemppaisen kanssa (olin jo saanut homman toimimaan kun kerran leikkaisin yhden liian lyhyeksi ja sen jälkeen se on ollut hieman epäilevä kun otan leikkurit esille). Maanantaina ryhdyin taas hommiin ja takajalat meni ihan ongelmitta, mutta etujalat olikin sitten hankalampi juttu. Hetken rimpuilun jälkeen sain sitten vihdoinkin homman toimimaan ja kaikki kynnet leikattua. Hitto vieköön enkö taas onnistunut leikkaamaan liian lyhyeksi yhden kynnen (tosin Kemppainen ei kyllä reagoinut siihen ollenkaan vaan huomasin vasta kun lattialla oli veripisaroita). Illalla se alkoi uudestaan vuotamaan (olikohan se osunut johonkin...) ja Lina laittoi sille siteen jalkaan. Lina on jo kehittynyt ammattilaiseksi tässä asiassa hoitaessaan Pampulan jalkaa :) Kemppainen ei kyllä kauheasti alussa tykännyt siteesta mutta loppuillasta se ei enää välittänyt siitä ollenkaan.

"Anna mun kaikki kestää"

Palloleikki sujuu vaikka onkin tassu paketissa

Eilen tullessani kotiin, ei tullut koiraa vastaan. Etsimme sitä tyttäreni kanssa ja olimme jo siinä luulossa että se on karannut. Menin yläkertaan ja siellä se istui ihan onnettomana nojatuolissa ja kuola valui. Nostin sen lattialle ja se ei oikein halunnut liikkua ja lisää kuolaa vaan valui. Soitimme heti päivystykseen ja saimme onneksi ajan saman tien vastaanotolle. Täytyy myöntää että olin kyllä tosi huolissani automatkalla ja oli pakko vähän väliin tarkistaa että se hengitti :(
Päivystävä ell oli Sipoossa ja kun saavuimme parkkipaikalle niin eiköhän Kemppainen sitten oksentanut autoon (olin sitä paitsi kääntänyt sen juuri niinpäin että se oksensi suoraan penkkien väliin) ;)
Kemppainen sai rauhoittavaa ja ell tutki sitä ja totesi että sillä on nielurisatulehdus. Hän putsasi nielurisat, antoi antibioottikuurin ja kipulääkettä. Kemppainen oli koko illan ihan veto pois ja jopa pissasi alleen :( Se nukkui meidän välissä ja täytyy myöntää etten itse nukkunut kovinkaan hyvin kun piti tarkistaa vähän välin, että sillä on kaikki hyvin. Aamuyöstä se nousi ylös ja käveli ihan reippaasti takaovelle ja meni pihalle pissalle.
Onneksi lääkkeet auttoi nopeasti. Tänään oli jo ihan eri meininki kun tulin kotiin, oli iloinen häntää heiluttava kaveri vastassa, eikä haitannut yhtään että se haukkui :D

Nyt voi jo tanssia ;)

Loppukevennykseksi vielä Kemppaisen nimestä:
Monet ovat muuten kommentoineet meidän koiran nimenvalintaa ja saamme varmaan ihmetystä aikaiseksi naapurustossa. Kemppainen pysyy hyvin pihalla mutta joskus se saattaa lähteä seikkailemaan. Yhtenä perjantai-iltana se näki jotain pihamme viereisessä puistossa ja lähti loikkimaan. Minä huusin sitten melko kovaa että "Nyt Kemppainen h*%#{%^* heti kotiin sieltä. Et lähde mihinkään. " Varmaan naapurit ihmettelivät että onpa rouva tomera kun äijä yrittää lähtee ulos viikonlopun viettoon :D

PS Lisää nimestä Mistä kaikki alkoi... -sivulta

 

Länkkäri

Kokeilin ensimmäistä kertaa ratsastaa lännen kamoilla ja se oli tosi hauskaa. Pampulalle näillä varusteilla ratsastaminen ei ollut uutta. Sain lainaksi lännensatulan ja siihen kuuluvan huovan (maton näköinen) sekä suitset. Kuolain oli kankikuolaintyyppinen ja suitset menevät vain korvan taakse ja toisen korvan ympäri.
Kävimme sitten ratsastamassa ja vau mikä fiilis. Satulassa on tosi helppoa istua, ohjat pidin tosi hellästi (vain toisessa kädessä) ja Pampula liikkui rennosti. Ravasin myös ja se oli todella rentoa ja hyvää ravia. Jenni totesi, että hevonen liikkuu todella hyvin :) Pienillä sivuttais liikkeillä kädellä niin se kääntyy haluttuun suuntaan, oli ihan sellainen olo että nyt voisin lähteä preerialle ratsastamaan auringonlaskuun ;) Minuun iski kyllä länkkärikärpänen, joten voi olla että meilläkin on kohta omat kamat :D
Mutta rehellisesti sanottuna niin oli kyllä hienoa huomata miten hevonen liikkui rennosti ja pystyin istumaan rennosti ravissa. Se ei ole niin helppoa istua sen ravissa, se on melko pomputtava. Tästä pitää nyt ottaa oppia ja hakea samaa fiilistä istunnassa normivarusteilla. Meidän varusteet ovat kyllä hyvät ja sopivat (topattiin juuri molemmat satulat uudelleen) ja kyllä hevonen niissäkin liikkuu rennosti, mutta nyt pitäisi tämä tätiratsastaja rentoutua enemmän niin menisi yhdessä vielä paremmin.
Minusta on muuten tullut täti kun siskoni sai vauvan, eli olen nyt virallisesti tätiratsastaja ;)

Laukkaaaaa

Jihuuu nyt päästiin sitten vihdoinkin vaiheeseen, jossa voimme treenata kaikkia askellajia Pampulan kanssa! :D
Tänään (8.4.) laukkasin ensimmäistä kertaa loukkaantumisen jälkeen. Edellisestä kerrasta, Pampulan kanssa, on noin 6 kk.  Lina oli jo aloittanut laukkaamisen viime viikon lopulla, joten tilanne ei ollut ihan uusi. Minulla on kyllä ovela ope (Jenni) kun hän ei sanonut mitään tunnin alussa etten ehtisi stressata asiaa ;)
Kun olimme tehneet alkukäynnit, verryttelyt käynnissä ja ravissa sekä vähän volttiharjoituksia niin siirryttiin harjoitusraviin (itse ajattelin että nyt jatketaan niitä asetusharjoituksia mitä ollaan tehty). Mutta Jenni pyysikin, ihan kun mitä tahansa harjoitusta, siirtymään laukkaan. Kuuntelin vain häntä ja siirryin laukkaan ja sitten kun olimme laukanneet muutaman askeleen niin vasta havahduin siihen, että tosiaan laukkaan :D
Pampula laukkasi keskittyneesti ja rauhallisesti ja siirtyminen takaisin raviin sujui oikein pehmeästi. On kyllä mahtava fiilis kun hevonen taas saa, ja haluaa liikkua. Nyt vaan pitää harjoitella vähitellen enemmän jotta kunto nousee.

Harjasin Pampulaa tunnin jälkeen, ja se oli oikein rauhallinen ja nautti tilanteesta :)

Hakutreenit

Lauantaina kävimme Kemppaisen kanssa tutustumassa uuteen juttuun, pihakoirayhdistyksen Marin järkkäämät hakutreenit Espoossa.
Täytyy myöntää etten tiennyt mitään tästä jutusta etukäteen, joten oli tosi mielenkiintoista nähdä miten homma toimi. Meidän piti tuoda mukanamme herkkuja (siis koiran herkkuja) pusseissa tai muovirasioissa. Luulin ensin että koiran piti löytää namit, no onneksi selvisi heti mistä oli kyse ;) Tarkoitus on siis oppia löytämään maastoon piiloutuneita ihmisiä, jotta sitten oikeissa tilanteissa voi löytää kadonneita.
Ensin saimme nähdä ammattilaiset toimessa kun Hippu ja Elisa sekä Hupi ja Anna etsivät "kadonneita". Kaksi (ihmistä) oli aina vuoron perään piilossa ja koirat löysivät meidät heti :) Hippu ilmoitti löytyneistä haukkumalla ja Hupi taas kävi hakemassa ohjaajan (Annalla oli köysi josta se veti merkiksi). Olin todella vaikuttunut siitä, miten yhteistyö koiran ja ihmisen välillä toimi. Kiitos Annalle ja Elisalle kun saimme seurata ja oppia teiltä paljon asioita!!



Hupi tositoimissa
(Kuva: Mari T. (c) nooanooa.kuvat.fi)

Hupi vetää Annan köydestä merkkinä löytyneestä ihmisestä
 (Kuva: Mari T. (c) nooanooa.kuvat.fi)

Tämän jälkeen siirrymme sitten harjoittelemaan. Paikalla oli Kemppaisen lisäksi viisi pihistä: Pulmu, Nooa, Piko, Bianca ja Miina. Näistä kolme ovat tuttuja blogeista ja nuorin tyttäreni oli ihan innoissaan kun kuuli, että olin nähnyt "blogistarat" ihan livenä ;)
Jokainen koira etsi vuorollaan viisi piiloutunutta ihmistä. Saimme kyllä hyvät treenit kun maastouduimme, lunta oli paikkoittain reisiin asti ja kengät täyttyivät nopeasti siitä. Hauskaa oli piiloutua kivien taakse, puiden tai lumen alle. Kun koirat löysivät "kadonneen" niin se sai paljon kehuja ja nameja (siihen ne pussit oli tarkoitettu). Kaikki koirat ymmärsivät mistä oli kyse ja ne olivat innoissaan mukana. Nooa ja Miina olivat ihan kun luotu tähän hommaan, mutta muutkin pärjäsivät hyvin ja kaikki saivat ohjaajilta kehuja :)

Kemppainen odottaa vuoroaan
(tai oikeasti se odotti sitä että joku olisi heitellyt sille lumikökkäreitä)
(Kuva: Mari T. (c) nooanooa.kuvat.fi)

"Onkohan tuolla joku?"
 (Kuva: Mari T. (c) nooanooa.kuvat.fi)

"Olihan siellä ihminen!"
 (Kuva: Mari T. (c) nooanooa.kuvat.fi)

Herkut maistuivat :)
 (Kuva: Mari T. (c) nooanooa.kuvat.fi)

Illalla lähti jo uusien treenien päivämääräkyselyt liikkeelle, joten eiköhän päästä kohta treenaamaan lisää. Sovimme jo, että Anna ja Elisa tulevat syksyllä uudestaan seuraamaan miten olemme edistyneet.
Huomaamatta vierähti melkein kolme tuntia ulkona ja oli tosi mahtava päivä. Kengät olivat tosiaan aivan läpimärät, mutta onneksi autossa oli kuivat tallikengät. Vaihtosukkia ei ollut joten poikkesin kotimatkalla lähistöllä olevaan hevostarvikekauppaan sukkaostoksille, ja parit bootsitkin tarttui matkaan ;) Suurkiitos Marille treenien järkkäämisestä ja kuvien ottamisesta, Annalle ja Elisalle treenien vetämisestä ja osallistujille hyvästä ryhmästä!! Pihikset ovat kyllä ihania koiria ja pihisihmiset mukavia! :)

Suuntasimmekin sitten kohti Helsingin keskustaa, jossa kävimme vanhempieni luona päivällisellä. Kemppaisen mielestä oli tosi mielenkiintoista seurata kaupunkielämää ikkunasta ja ihanaa hieroa turkkiaan itämaiseen mattoon. Meillä ei ole mattoja kotona ja minusta tuntuu että tästä lähtien äitini siirtää omansa syrjään kun tulemme kylään ;)
Kun tulimme kotiin niin Kemppainen vietti loppuillan sohvalla köllöttäen, oli ollut hauska mutta väsyttävä päivä.

PS Lue lisää hakutreeneistä mm. näistä blogeista: Pulmu, Nooa, Hippu

Harrastuksena pihisbic ja tallitytön avustaminen

Mieheni hankki järkkärin, joten nyt kuvia pukkaa ;)

Kävimme pääsiäisenä lenkkeilemässä kauniissa säässä,
ja tietysti ohjelmassa oli pakolliset keppi- ja hyppelyleikit.

  

Kemppaisesta on tulossa varsinainen ammattilainen pihisbicissä ;)

Vähän piti huilia sillä aikaa kun ihmiset joivat espressoa...

Kukkulan kuningatar - missä lumikasa, siellä Kemppainen!

Pakolliset pääsiäisposeeraukset tipun kanssa.
Huom! yhtään tipua ei vahingoitettu kuvausten aikana ;)

 

... ja tietysti kävimme tallilla. Sielläkin on kasoja, joita täytyy valloittaa!

Tallikaverukset puuhastelevat keppien ja jääkökkäreiden kanssa.

"Mitäköhän tallityttö Annie tekee, kaipaako hän apuani?"

Morjens, nähdään taas! :)

Yhteistyö ja kärsivällisyys

Nyt sujuu jo paljon paremmin Pampulan kanssa :)
Olen treenannut käsittelyä maasta käsin ja huomaan eron pari viikon takaiseen. Olen saanut enemmän itsevarmuutta ja se näkyy jo heti meidän yhteistyössä.

Oli muuten hauska huomata, että minulla oli samanlainen fiilis ratsastaessa nyt kuin ennen Pampulan loukkaantumista. Pystyin olemaan läsnä ja keskittymään siihen mitä olin tekemässä ja uskalsin vaatia siltä myös enemmän. On kiva huomata että uskallan ratsastaa enkä vain "istu kyydissä" :) Pampula ei kyllä aina jaksa keskittyä loppuun asti tehtävissä, joten minulla on vielä tekemistä siinä, että saan sen kuuntelemaan koko tehtävän ajan. Tietysti täytyy edetä Pampulan mukaan, ettei vaadi liikoja suhteessa sen kuntoon.

Pampula ei ole ollut moksiskaan siitä jos se jää yksin kentälle, mutta se on välillä ruvennut hösäämään muiden perään. Viime tunnilla jäin tarkoituksella viimeiseksi ja harjoittelimme keskittymistä. Kävelin muutaman metrin, pysähdyin ja pyysin sitten Pampulaa peruuttamaan. Kun olimme treenanneet tätä muutama (toistakymmentä) kertaa niin se käveli rennosti vierelläni kohti tallia. Jihuu taas pieni kärsivällisyysvoitto!

Yhteistyö Röömun kanssa on myös kehittynyt. Viimeksi olin ponikentällä ja juoksutin sitä naruriimun kanssa. Kemppainen oli mukana ja se pyöri kentän ulkopuolella, joten alussa Röömu keskittyi sen seuraamiseen. Ajattelin jo mielessäni, että treenit loppuu siihen, että se säntää ulos kentältä kun Kemppainen hyppii lumikasoissa. No hengitin muutaman kerran ja aloitin sitten treenamisen, luoksetuloa ja peruuttamista. Sitten sain sen kulkemaan nätisti ympyrällä siinä tahdissa kun halusin (treenasimme vain käyntiä). Suunnanvaihdot toimivat huomattavasti paremmin kun viimeksi, se keskittyi minuun ja tehtävään. Jos vaihdon yhteydessä oli sähläämistä niin se johtui kyllä siitä, että en ollut riittävän selkeä omassa kehonkielessäni.

Linakin totesi eilen, että Pampula ja Röömu tottelevat tosi hyvin kun niitä hakee tarhasta sisälle, esim. pysähtyvät heti kun pyytää. Hihi ehkä harjoitteluistani onkin oikeasti jotain hyötyä ;)

Lina täytti pääsiäisenä 16 v. joten kävin kuvaamassa vähän heidän ratsastustaan. Linan mielestä olen surkea valokuvaaja, eivätkä kuvani ole julkaisukelpoisia... no käymme vielä keskusteluja ja kunhan saan luvan niin laitan lisää näytille ;)

Pampula & Lina - sweet sixteen