Rentous, kroppa, katse ja karvoja

Rentous ja kroppa
Olemme nyt ravanneet jo toista viikkoa ja hyvin Pampula liikkuu. Itselläni on kyllä tekemistä etten jännitä käsiä ja kroppaa.

Maanantaina harjoittelimme mm. pituushalkaisijalla. Alussa ja lopussa oli tötteröitä joiden kohdalla piti tehdä voltti, muuten suoraan pituushalkaisijaa pitkin. Se on kyllä välillä hankalaa saada se pysymään suoralla linjalla ja erityisesti kulkemaan loppuun asti eikä fuskaamaan kulmassa. Pampula oli myös välillä sitä mieltä että portin kohdalla oli jotain jännittävää...

Huomasin että voltti oikealle oli selvästi minulle hankalampi, en saanut kunnolla tuntumaa ulko-ohjalle ja oma istunta ei ollut tasapainossa. Korjasin tilannetta liian paljon, joten en saanut sitä kulkemaan yhtä rennosti kuin vasemmassa voltissa. Hevonen on ainakin herkkä ja reagoi ;) Minun pitää nyt vaan itse olla rennompi ja tehdä asioita pienimmillä liikkeillä.

On hienoa miten Pampulan kärsivällisyys on kehittynyt, se pystyy keskittymään omaan juttuun eikä innostu liikaa muiden tekemisistä. Kun muut tekivät laukkaharjoituksen niin me jatkoimme ravissa, eikä se yrittänyt lähteä laukkaan muiden perään. Tämä ei kyllä varmaan olisi onnistunut pari vuotta sitten (ainakaan minun kanssani)... ;)

Kroppa ja katse
Asia, johon openi myös kiinnittää huomioita hevosten käsittelyssä, on oma kehonkieli, pitää muistaa mm. oma ryhti ja katse. Vaikka olen itse tottunut työni puolesta esiintymään erilaisissa tilanteissa, niin minun pitää kyllä kehittää sitä, miten käytän kehonkieltäni hevosten parissa. Erityisesti se, että on synkassa mitä haluan tehdä, ja miten viestin sen kehollani. Esim. taluttaessa saatan katsoa kaikkialle muualle kun mihin olen menossa, ja silloin hevonenkin katselee ympäriinsä ja kohta se löytääkin jotain pelottavaa puskasta.... ;)

Nyt sujuu jo rennommin kävely pitkin ohjin ja taluttaminen kentälle ja takaisin. Se on kyllä jännä miten helposti unohtaa, että taluttaminen on ihan yhtä lailla keskittymistä vaativaa, kun tunnilla oleminen ja se on yhtä tärkeätä että yhteistyö sujuu taluttaessa kun ratsastaessa.Treenaan sitä, että Pampula ei saa "puskea päälle" ja että se kävelee rauhallisesti minun tahdissani. Harjoittelen paljon pysähdyksiä ja peruutuksia. Joskus voi kestää melko kauan päästä sinne minne ollaan menossa, mutta sellaistahan se on eläinten kanssa, ei saa olla kiire. Sama juttu Kemppaisen kanssa, kun yrittää saada hihnassa vetäminen loppumaan, lyhytkin matka voi kestää kauan... Taas tullaan siihen kärsivällisyyteen :)

Ja mitä karvoista....
Huhuh tämä talvikarva, vaikka Pampulalla ei ole yhtä paksu talvikarva kuin viime vuonna niin niitä karvoja kyllä riittää. Paras yhdistelmä on mielestäni furminator (koiratarvikekaupasta), silikoninen suka ja tosi kevyesti kostutettu mikrokuitusieni (auton pesusieni jossa mikrokuituiset lonkerot). Tämän jälkeen voi sitten aloittaa varsinaisen harjaamisen ;)
Pitää oikein putsata omaa naamaa ennenkuin lähtee tallilta, muuten meikäläistä voi luulla viiksekkääksi ja parrakkaaksi pääsiäisnoidaksi ;)

PS Tallilla on toukokuussa koulu- ja estekisat (kisainfo fb:ssä), ja jos kaikki menee hyvin niin voisin kyllä osallistua raviohjelmaan :)

Kemppainen - innokas ja utelias

Teimme lauantaina mieheni ja Kemppaisen kanssa pitkän lenkin Porvoon jokirantaa pitkin, kiipesimme jäisiä mäkiä ja siltoja pitkin Linnanmäellä. Kemppainen ei ollenkaan ymmärtänyt miksi meillä kesti niin kauan, se juoksi varmaan kolme-neljä kertaa ylös ja alas ennenkuin me saavuimme mäen päälle. Kun istahdimme penkille ihailemaan maisemia (ja vähän hengähtämään) Kemppainen oli jo sitä mieltä että voidaan juosta alas. Kotimatka sujui siltä ihan yhtä innokaasti, me taas raahasimme jalat perässä. Pihikset ovat kyllä intoa täynnä :)

Sunnuntaina kävimme taas tallilla ja Kemppainen pääsi Tertun kanssa leikkimään. Ne ovat kyllä hauska pari kun juoksevat pitkin tallin pihaa :)

Tallikaverukset

On mielenkiintoista miten Kemppainen näkee hevosen, jos se on lähellä sen etuosaa ja hevonen esim. laskee päätään tai pärskii niin se väistää nopeasti. Jos se taas on lähellä hevosen jalkoja niin se ei ollenkaan varo vaan kulkee ihan missä vaan. Täytyy välillä oikein hätyytellä sitä pois ettei jää jalkoihin. Ponien suhteen se on varautunut ja pysyy poissa jaloistakin, se selvästi hahmottaa ne kokonaisina mutta hevoset ovat niin isoja että päät ovat pelottavia mutta jalat ovat vaan jotain tolppia ;)

Kemppainen on utelias ja innokas oppimaan uusia asioita ja meidän tytöt opettaakin sille kaikenlaista enemmän tai vähemmän hyödyllistä. Videossa näkyy Linan ja Kemppaisen "secret handshake".

"High five, down low ja klikkaa!"

Mutta kyllä se osaa myös ottaa rennosti ja nauttia kevätauringosta :)

Treenit Pampulan ja Röömun kanssa

Pampula on nyt saanut olla enemmän ulkona ja viettää päivät tarhassa heinäpaalulla. Sillä on oma lauma Röömun kanssa ja nauttii selvästi elämästä, oli kuulemma maannut ja nukkunut hetken ulkona :) Ihanaa hevoselämää :)

Pampula heinäpaalilla (kuva: Jenni Heikkinen)

Pampula ja Röömu (kuva: Jenni Heikkinen)

Olemme tällä viikolla aloittaneet ravaamisen (sairausloman jälkeen) ja se on mennyt oikein hyvin. Jännitin kyllä alussa, mutta onneksi ei näkynyt mitään ontumisen merkkejä. Se oli tietenkin hieman jäykkä mutta ei ihme kun on ollut pitkällä sairauslomalla. Aluksi on vain 10-15 minuutin ravijakso päivässä ja vähitellen enemmän. Pampulalla ei ole mikään helppo ravi, joten on myös taas totuttelua siihen ja saan kyllä tehdä töitä että saan istunnan olemaan rento. Välillä tulee vähän turhautunut olo kun en oikein saa kaikkia ruumiinosia toimimaan yhteistyössä. Ratsastus on kyllä hyvä tapa kehittää kärsivällisyyttä :) Tehtiin ihan perusharjoituksia ja Pampula malttoi keskittyä, mitä nyt vähän näki leijonia kentän portilla ;) Olin keskiviikkona seuraamassa Linan tuntia ja hyvältä näytti, loppuravi oli oikein rento ja hieno. Huomasin myös, että Pampulan loppukäynti pitkin ohjin sujuu Linan kanssa paljon paremmin kuin mun kanssa (nyt pitää kyllä opetella hengittämään ja olemaan ihan rento!)

Pampula ponikentällä

Viime lauantaina aloitimme hevosmiestaito-kurssin (kuvia Hagnäsin tilan fb-sivuilla). Minulla oli Röömu ja Linalla Pampula. Ensimmäinen kurssipäivä oli tosi mielenkiintoinen ja monipuolinen. Aloitettiin seuraamalla hevosten käyttäytymistä laumassa (sitä voisi tehdä vaikka koko päivän). Sen jälkeen treenattiin pareittain juoksuttamista (toinen toimi juoksuttajana ja toinen hevosena ja sitten vaihdettiin rooleja), on muuten tosi opettavaista yrittää tulkita mitä toinen tarkoittaa pelkästään kehonkielestä. Sitten oli aika treenata hevosten kanssa luoksetuloa ja peruuttamista sekä liikkumista ympyrällä ja suunnan vaihtoa. Saan kyllä harjoitella jo pelkästään sitä, että Röömu (ja myös Pampula) kävelee nätisti taluttaessa eikä tule päälle :) Jokainen asetti itselleen tavoitteen ja sitä kohti treenataan nyt keväällä. Meillä on välitsekkauspäivä muutaman viikon kuluttua jolloin käydään läpi missä mennään oman tavoitteen kohdalla. Röömun kanssa pyrin siihen, että se kunnioittaisi minua paremmin (kävelee nätisti taluttaessa ja juoksuttaessa väistää suunnan vaihdoissa, eikä kävele mun yli).  Tänään treenasin taluttamista ja pysähtymistä Röömun kanssa ja lopuksi se kuunteli minua oikein hyvin tosi pienillä avuilla. Huomaan että kun treenaan näitä asioita käsiteltäessäni Pampulaa niin pääsen parempaan yhteistyöhön ratsastaessa. Tämä on varmaan itsestäänselvää monelle kokeneelle hevosihmiselle, mutta minulla on vielä treenaamista. Yritän parantaa aitoa ja rentoa läsnäoloa, keskittymällä siihen mitä olen tekemässä ja seuraamalla miten hevonen reagoi (erityisesti tämä koskee hevosen käsittelyä muissa tilanteissa kun ratsastaessa). Mun pitää myös oppia reagoimaan paljon nopeammin eri tilanteissa (esim taluttaessa pitää reagoida heti jos hevonen yrittää kävellä yli) ja olemaan rauhallinen vaikeissa kohdissa. Tänään sain vielä lisätreeniä kun autoin viemään muita hevosia sisälle. Jokaisen kanssa treenasin sitä, että ne ei kävele ohi vaan pysyy rauhassa mun vieressä, pysähtyy ja väistää. Hihihi kevään aikana minusta kehittyy vielä kelpo tallityttö ;)

PS Kaveri vinkkasin seuraavan jutun fb:ssä, kannattaa tutustua! Manolo Mendez Dressage: What Kind of Orange is your Horse?
Löysin myös tällaisen kirjoituksen johon kannattaa tutustua: Horses regularly trained with ground work are more relaxed when ridden

Kemppainen nauttii keväästä ja oppii uusia asioita

Meidän Kemppainen on varsinainen aurinkopalvoja. Heti kun kevätaurinko paistaa niin se nauttii lämmöstä.

Venyttelyä kevätauringossa

Kemppainen on kiinnostunut kaikesta ympärillä olevasta, se onkin välillä haastavaa olla sen kanssa kaupungilla, kun on paljon ihmisiä ja muuta mielenkiintoista. Puhumattakaan siitä, että mennään koiratarvikekauppaan, siellä vasta mielenkiintoisia hajuja onkin ja niiiiin paljon leluja. Porvoon Faunattaressa oli tänään Lapsi ja koira-päivä ja mainoksessa mainittiin, että paikalla on koirien pallomeri. Sehän piti tietysti käydä katsomassa joten lähdettiin Fannyn ja Kemppaisen kanssa sinne. Kaupassa piti ensin haistella karkki- ja ruokahyllyjä, ja sitten vasta tutustuttiin pallomereen. Idea on että laitetaan karkkeja pallojen sekaan ja koiran pitää uskaltaa astua pallomereen hakemaan nameja. Me luultiin kyllä että hypätään palojen sekaan ja leikitään niiden kanssa :)

Pallomeri on aika jännittävä asia...

Ajattelin ilmoittautua arkitottelevaisuuskurssille Kemppaisen kanssa niin saadaan vähän paremmin hommat hanskaan. Meillä oli jo hyvä koulutus Kemppaiselle kun olimme hiihtolomareissulla ja se oli Jennillä hoidossa. Se on ollut aika arka ja on vähän edelleen, mutta siellä se oppi mm. tulemaan toimeen muiden koirien kanssa. Terttu-bokserista tuli sen ystävä ja nyt kun ne tapaa niin Kemppainen seuraa tarkasti mitä Terttu tekee ja yrittää tehdä perässä. Se on esimerkiksi oppinut tuomaan kepit ja pallot, aikaisemmin se vaan juoksi niiden viereen ja odotti että minä olisin tullut perässä heittämään. Kemppainen on tosi innostunut kun saavumme tallille ja nauttii täysin rinnoin vapaana juoksemisesta tallin pihassa.

Tallijengi koossa (kuva: Jenni Heikkinen)

Pampulan sairasloma 28.10.2012->

Tämä talvi on kyllä ollut erittäin opettavainen, täytyy olla onnellinen jokaisesta päivästä hepan kanssa :) Lokakuun lopulla tuli se soitto, jota varmaan jokainen hevosenomistaja pelkää, heppa oli loukkaantunut tarhassa. Pampulalla oli haavoja jaloisssa ja ontui vasenta etujalkaa. Eläinlääkäri kävi katsomassa ja totesi että nyt on kyllä lähdettävä klinikalle. Ei muuta kuin heppa traileriin (oli aikamoinen show saada se sinne kun se ei halunnut astua jalalle ollenkaan) ja kohti Yliopistollista hevossairaalaa. Siellä jalka tutkittiin ja todettiin puikkoluun murtumaa. Olin tosi helpottunut sillä olin jo ajatellut mielessäni pahinta. Päästiin kotiin jalka paketissa ja pari päivää myöhemmin haava tulehtui. Eikun taas klinikalle ja nyt jouduttiin leikkaamaan jalkaa. Täytyy myöntää, että oli aika rankka paikka. Onneksi leikkaus meni hyvin ja tulehdus saatiin hoidettua. Ilman loistavaa tukea tallinomistajilta ja omalta eläinlääkäriltä sekä erinomaista hoitoa yliopistollisessa hevossairaalassa emme olisi pärjänneet.

Sen jälkeen alkoi pitkä sairausloma. Kolme viikkoa leikkauksen jälkeen saatiin aloittaa 5 min kävelyt ja vähitellen pitempiä jaksoja. Alussa se oli kyllä minulle vaikeata, sillä pelkäsin koko ajan että jotain tapahtuu ja Pampula aisti tietysti heti hermostuneisuuden. Taas sain opelta tukea, Jenni on kyllä ihana tässä(kin) asiassa :) Vähitellen pääsin yli pelon ja yhteistyö Pampulan kanssa alkoi sujua. Linan kanssa se käyttäytyi hyvin ja käveli rauhassa ;) Pampulan tukena ja turvana on ollut "terapiasetä" Mahagon, joka on Pampulan seinänaapuri. Se on pitänyt Pampulalle seuraa ja ne ovat rapsutelleet toisiaan.

Käytiin noin muutaman viikon välein tsekkaamassa tilannetta klinikalla. Tammikuun lopulla saatiin vihdoinkin aloittaa ratsastus, aluksi vain käyntiä. Se oli taas uusi jännittävä tilanne minulle. "Ei kai se nyt ota yhtään raviaskelta tai liukastui tai jotain....." Pampula on kyllä mainio hevonen, vaikka muut ravasi yms. niin se pysyi rauhallisena ja tehtiin omat harjoitukset. Kyllä se välillä turhautuu ja keksii omia (pysähtyy, eikä suostu menemään eteenpäin ja saattaa myös polkasta takajalalla), mutta sitä se on tehnyt myös ennen loukkaantumista. Hihihi se pitää kaverit hereillä tunnilla ja opettaa pitämään riittävän etäisyyden ;)

Maaliskuun puolessa välissä käytiin taas klinikalla ja nyt saatiin lupa aloittaa ravia! :D Lääkäri kysyi että hypätäänkö me sillä, ja odotimme jo kauhulla että se ei olisi enää mahdollista, mutta hän sanoi että jos ensimmäinen viikko menee hyvin niin voidaan vähitellen lisätä treeniä ja kuukauden päästä saisimme jo hypätä. Kyllä oli helpottunut olo ja Lina hymyili kuin Hangon keksi. Seuraavana päivänä Pampula oli repinyt irti sairasloma-lapun karsinan ovesta, sen mielestä se loppui siihen. Nyt on sitten matka kohti normaalia meininkiä ja siitä syntyikin kimmoke aloittaa blogin kirjoittaminen :D