Rentous ja kroppa
Olemme nyt ravanneet jo toista viikkoa ja hyvin Pampula liikkuu. Itselläni on kyllä tekemistä etten jännitä käsiä ja kroppaa.
Maanantaina harjoittelimme mm. pituushalkaisijalla. Alussa ja lopussa oli tötteröitä joiden kohdalla piti tehdä voltti, muuten suoraan pituushalkaisijaa pitkin. Se on kyllä välillä hankalaa saada se pysymään suoralla linjalla ja erityisesti kulkemaan loppuun asti eikä fuskaamaan kulmassa. Pampula oli myös välillä sitä mieltä että portin kohdalla oli jotain jännittävää...
Huomasin että voltti oikealle oli selvästi minulle hankalampi, en saanut kunnolla tuntumaa ulko-ohjalle ja oma istunta ei ollut tasapainossa. Korjasin tilannetta liian paljon, joten en saanut sitä kulkemaan yhtä rennosti kuin vasemmassa voltissa. Hevonen on ainakin herkkä ja reagoi ;) Minun pitää nyt vaan itse olla rennompi ja tehdä asioita pienimmillä liikkeillä.
On hienoa miten Pampulan kärsivällisyys on kehittynyt, se pystyy keskittymään omaan juttuun eikä innostu liikaa muiden tekemisistä. Kun muut tekivät laukkaharjoituksen niin me jatkoimme ravissa, eikä se yrittänyt lähteä laukkaan muiden perään. Tämä ei kyllä varmaan olisi onnistunut pari vuotta sitten (ainakaan minun kanssani)... ;)
Kroppa ja katse
Asia, johon openi myös kiinnittää huomioita hevosten käsittelyssä, on oma kehonkieli, pitää muistaa mm. oma ryhti ja katse. Vaikka olen itse tottunut työni puolesta esiintymään erilaisissa tilanteissa, niin minun pitää kyllä kehittää sitä, miten käytän kehonkieltäni hevosten parissa. Erityisesti se, että on synkassa mitä haluan tehdä, ja miten viestin sen kehollani. Esim. taluttaessa saatan katsoa kaikkialle muualle kun mihin olen menossa, ja silloin hevonenkin katselee ympäriinsä ja kohta se löytääkin jotain pelottavaa puskasta.... ;)
Nyt sujuu jo rennommin kävely pitkin ohjin ja taluttaminen kentälle ja takaisin. Se on kyllä jännä miten helposti unohtaa, että taluttaminen on ihan yhtä lailla keskittymistä vaativaa, kun tunnilla oleminen ja se on yhtä tärkeätä että yhteistyö sujuu taluttaessa kun ratsastaessa.Treenaan sitä, että Pampula ei saa "puskea päälle" ja että se kävelee rauhallisesti minun tahdissani. Harjoittelen paljon pysähdyksiä ja peruutuksia. Joskus voi kestää melko kauan päästä sinne minne ollaan menossa, mutta sellaistahan se on eläinten kanssa, ei saa olla kiire. Sama juttu Kemppaisen kanssa, kun yrittää saada hihnassa vetäminen loppumaan, lyhytkin matka voi kestää kauan... Taas tullaan siihen kärsivällisyyteen :)
Ja mitä karvoista....
Huhuh tämä talvikarva, vaikka Pampulalla ei ole yhtä paksu talvikarva kuin viime vuonna niin niitä karvoja kyllä riittää. Paras yhdistelmä on mielestäni furminator (koiratarvikekaupasta), silikoninen suka ja tosi kevyesti kostutettu mikrokuitusieni (auton pesusieni jossa mikrokuituiset lonkerot). Tämän jälkeen voi sitten aloittaa varsinaisen harjaamisen ;)
Pitää oikein putsata omaa naamaa ennenkuin lähtee tallilta, muuten meikäläistä voi luulla viiksekkääksi ja parrakkaaksi pääsiäisnoidaksi ;)
PS Tallilla on toukokuussa koulu- ja estekisat (kisainfo fb:ssä), ja jos kaikki menee hyvin niin voisin kyllä osallistua raviohjelmaan :)
Niinpä, sinä sen sanoit, eläinten kanssa ei saisi koskaan olla kiire, eikä kireä olo, ja elää vain sitä hetkeä jossa mennään ja keskittyä siihen täysillä=) Tämän kun aina muistaisi...
VastaaPoistaJep! Aina välillä pitää istua autossa ja hengittää pari kertaa ennenkuin menee tallille että saa pään tyhjennettyä päivän muista jutuista ;) Hevosen harjaaminen on mielestäni yksi parhaimmista tavoista rauhoittaa mieltä :)
VastaaPoista