Tämä talvi on kyllä ollut erittäin opettavainen, täytyy olla onnellinen jokaisesta päivästä hepan kanssa :) Lokakuun lopulla tuli se soitto, jota varmaan jokainen hevosenomistaja pelkää, heppa oli loukkaantunut tarhassa. Pampulalla oli haavoja jaloisssa ja ontui vasenta etujalkaa. Eläinlääkäri kävi katsomassa ja totesi että nyt on kyllä lähdettävä klinikalle. Ei muuta kuin heppa traileriin (oli aikamoinen show saada se sinne kun se ei halunnut astua jalalle ollenkaan) ja kohti Yliopistollista hevossairaalaa. Siellä jalka tutkittiin ja todettiin puikkoluun murtumaa. Olin tosi helpottunut sillä olin jo ajatellut mielessäni pahinta. Päästiin kotiin jalka paketissa ja pari päivää myöhemmin haava tulehtui. Eikun taas klinikalle ja nyt jouduttiin leikkaamaan jalkaa. Täytyy myöntää, että oli aika rankka paikka. Onneksi leikkaus meni hyvin ja tulehdus saatiin hoidettua. Ilman loistavaa tukea tallinomistajilta ja omalta eläinlääkäriltä sekä erinomaista hoitoa yliopistollisessa hevossairaalassa emme olisi pärjänneet.
Sen jälkeen alkoi pitkä sairausloma. Kolme viikkoa leikkauksen jälkeen saatiin aloittaa 5 min kävelyt ja vähitellen pitempiä jaksoja. Alussa se oli kyllä minulle vaikeata, sillä pelkäsin koko ajan että jotain tapahtuu ja Pampula aisti tietysti heti hermostuneisuuden. Taas sain opelta tukea, Jenni on kyllä ihana tässä(kin) asiassa :) Vähitellen pääsin yli pelon ja yhteistyö Pampulan kanssa alkoi sujua. Linan kanssa se käyttäytyi hyvin ja käveli rauhassa ;) Pampulan tukena ja turvana on ollut "terapiasetä" Mahagon, joka on Pampulan seinänaapuri. Se on pitänyt Pampulalle seuraa ja ne ovat rapsutelleet toisiaan.
Käytiin noin muutaman viikon välein tsekkaamassa tilannetta klinikalla. Tammikuun lopulla saatiin vihdoinkin aloittaa ratsastus, aluksi vain käyntiä. Se oli taas uusi jännittävä tilanne minulle. "Ei kai se nyt ota yhtään raviaskelta tai liukastui tai jotain....." Pampula on kyllä mainio hevonen, vaikka muut ravasi yms. niin se pysyi rauhallisena ja tehtiin omat harjoitukset. Kyllä se välillä turhautuu ja keksii omia (pysähtyy, eikä suostu menemään eteenpäin ja saattaa myös polkasta takajalalla), mutta sitä se on tehnyt myös ennen loukkaantumista. Hihihi se pitää kaverit hereillä tunnilla ja opettaa pitämään riittävän etäisyyden ;)
Maaliskuun puolessa välissä käytiin taas klinikalla ja nyt saatiin lupa aloittaa ravia! :D Lääkäri kysyi että hypätäänkö me sillä, ja odotimme jo kauhulla että se ei olisi enää mahdollista, mutta hän sanoi että jos ensimmäinen viikko menee hyvin niin voidaan vähitellen lisätä treeniä ja kuukauden päästä saisimme jo hypätä. Kyllä oli helpottunut olo ja Lina hymyili kuin Hangon keksi. Seuraavana päivänä Pampula oli repinyt irti sairasloma-lapun karsinan ovesta, sen mielestä se loppui siihen. Nyt on sitten matka kohti normaalia meininkiä ja siitä syntyikin kimmoke aloittaa blogin kirjoittaminen :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti