Hakutreenit ja tottelevaisuusopiskelua

Kemppaisen kanssa olemme touhuneet paljon vaikka blogin kirjoittelussa onkin ollut pientä taukoa.

Kävimme taas pihisporukan kanssa hakutreeneissä ja nyt oli ainakin ihmisillä helpompaa, kun ei ollut metrikaupalla lunta :)

Oli hauska huomaa miten innoissaan Kemppainen oli tehtävästä. Ensimmäisen maalimiehen jälkeen homma sujui tosi vikkelään, ja minulla oli melkein vaikeuksia pysyä vauhdissa mukana. Täytyy kyllä yrittää tulla kesällä mukaan treeneihin, vaikka olemmekin mökillä suurin osan kesästä.

Treenien jälkeen lähdimme porukalla lähellä olevaan koirapuistoon, jossa koirat saivat sitten tutustua ja leikkiä yhdessä. Kemppainen oli kyllä enemmän kiinnostunut kepeistä kun muista koirista :)

Oli taas hauska tutustua uusiin pihiksiin ja pihisihmisiin. Kiitos Marille treenien järkkäämisestä ja kuvien ottamisesta!

Olemme myös aloittaneet arkitottelevaisuuskurssin Nuuskulassa. Olin tosi ylpeä Kemppaisesta, jo ensimmäisellä kerralla se keskittyi hyvin eri tehtäviin ja oppi heti myös uusia asioita. Olemme treenanneet samoja asioita jo ennen kurssia (katse, istu, seuraa, odottaa). Kurssilla on myös toinen pihis joten eiköhän kohta saada aikaiseksi pienet pihistreffit Porvooseen :) Toisella kerralla harjoiteltiin sivulle tuloa ja se meni melko hyvin. Kemppainen kyllä tulee sivuun mutta nyt täytyy saada homma toimimaan ilman nameja. Treenasin paljon lenkeillä näitä asioita ja olin tosi tyytyväinen siihen miten nopeasti se oppii ja jaksaa keskittyä. Kolmannella kerralla treenattiin odottamista ja jätä-sanaa. Jätä oli uusi juttu meille, siinä pidetään nami kädessä ja opitaan jättämään se huomiotta. Ensin koira nuuhkii ja yrittää ottaa namia, mutta heti kun se ei enää katso tms. niin palkitaan (toisella kädellä), vähitellen lisätään sana jätä. Testasin heti illalla lenkillä ja Kemppainen todellakin jätti roskat ja kävyt rauhaan kun sanoin "jätä" :D

Heti kun olin kehunut Kemppaisen tottelevaisuutta, niin se tietysti käyttäytyi täysin päinvastoin. Olimme pihalla ja yhtäkkiä sitä ei näkynyt missään, eikä se tullut vaikka kuinka huutelimme. Siinä ehti jo sydän pysähtyä ennenkuin kuulimme pihamme viereiseltä kentältä huutoa "se on täällä". Juoksin sinne ja siellä Kemppainen pelasi onnessaan jalkapalloa parin muksun ja heidän isänsä kanssa. Isä totesi, että se on varsinainen jalkapalloilija :) No ei siinä vielä kaikki vaan se näytti tietysti vielä rottakoira-puolensa ja haukkasi jalkapallosta kunnolla kiinni ja ravisti niin että siitä tuli vain litteä muovipala. Pienen pojan ilme oli kyllä niin surullinen että melkein itse purskahdin itkuun :( Tarjouduin tietysti heti ostamaan uuden, mutta se oli kuulemma vanha pallo ja heillä oli jo uusi kotona. Siihen loppui jalkapallotreenit, mutta pieni poika lahjoitti pallon Kemppaiselle, joka oli ihan onnessaan. Minä olin kyllä kiukkuinen Kemppaiselle ja loppuillan se saikin pysyä sisällä. Nyt vaan back to basics, eli treenataan luoksetuloa oikein tosissaan. Erityisesti täytyy saada neidin huomio sellaisissa tilanteissa, joissa se ei ole kuulevinaan ollenkaan!

Kuvia hakutreeneistä ja pihistreffeistä Espoossa 9.5.2013. Kaikki postauksen kuvat (c) Mari T.

Tallikisat

Huhuh olipa jännä viikonlopppu, meillä oli tallin koulu- ja estekisat :)
Meillä oli kyllä niin hauskaa taas talliporukan kanssa, kaikki kannustaa toisiaan ja muutenkin on hyvä meininki.

Lauantaina osallistuin Pampulan kanssa kahteen eri kouluohjelmaan. On se kyllä hölmöä tässä iässä hermoilla ennen tallikisoja, mutta täytyy myöntää että olin kyllä aika jännittynyt.
Verryteltiin mielestäni hyvin, ja tein avo- ja vasta-avotaivutuksia joten saimme hyvin jumpattua. Lina (tyttäreni) totesi, että verryttelyssä ratsastus meni tosi hienosti.
Pampula on kyllä niin mainio kun on kisat, se kasvaa n. 10 cm ja on niin voittajan näköinen jopa verryttelyalueella :D Se selvästi nauttii tilanteesta ja on tosi keskittynyt. Normipäivänä se saattaa katsella ympäriinsä ja löytää mörköjä kulmissa tms. mutta kisatilanteessa se on täysin mukana hommassa. Ainoastaan oman vuoron odottelu kentän vieressä saa sen vähän osoittamaan mieltä. Se polkaisi muutaman kerran etujalalla ikäänkuin merkiksi, että nyt on meidän vuoro :)

Raviohjelma oli helppo, mutta koska olin hieman jännittynyt niin se ei mennyt ihan kuten olisin halunnut. Sijoituimme kuitenkin 4. mikä oli mielestäni hienoa!

Toisessa luokassa olin selvästi rauhallisempi ja nautin ratsastuksesta. Pampula oli tosi herkkä ja kuulolla. Laukassa se pysyi hyvin siinä tahdissa kun halusin. Olin kyllä silti yllättynyt että voitin luokan :D Saimme tuomarilta kehuja että Pampulan ja minun ratsastus oli harmoninen, mikä tuntui tosihienolta palautteelta. Oli ihan selvästi Pampulan päivä, sillä Lina sijoittui sen kanssa toiseksi :D Koko rata leikkaa kohdassa Pampula herkästi kiihdyttää mutta heidän ravinsa oli todella hieno ja muutenkin meni hienosti!
On kyllä mahtavaa kun pääsimme nauttimaan täysillä Pampulan kanssa talven jälkeen.

Seuraavana päivänä oli sitten estepäivä.
Poniagilityn verryttelyn alussa Röömu oli sitä mieltä että nyt laukataan ja lujaa, huhuh. No sain sen pidettyä omalla ympyrällä ja annoin laukata. Suunnan vaihto ei onnistunut ja se oli muutenkin tosi jännittynyt kun oli paljon porukkaa ympärillä. Hengitin vähän ja sitten Lina sanoi että minun pitää antaa sille enemmän tilaa edestä. Annoin sen laukata vähän isommalla ympyrällä, kun se oli päästänyt pahimmat höyryt niin se oli taas kuulolla. Harjoittelimme rauhassa ilman mitään sen suurempia tilanteita. Kisatilanteessa Röömu oli tosi rauhallinen ja teki oikein hienosti kaikki asiat, selvisimme puhtaalla radalla ja saimme ruusukkeen (meitä oli kaksi paria kisassa ;) ) Olen tosi ylpeä Röömusta kun se selvisi noin hienosti uudesta jännittävästä tilanteesta.

Emme ole hypänneet Pampulan kanssa montaa kertaa sairasloman jälkeen. Lina totesi, että meillä ei ole kiirettä, aloitetaan ihan rauhassa treenit ja myöhemmin kisataan. Oli hienoa että hän asetti hevosen hyvinvoinnin etusijalle (teinit kasvaa kyllä vastuuntuntoisiksi hevosten kanssa).
Totesimme että olisi silti kiva osallistua ja pitää hauskaa, ja niin hyppäsimme molemmat poneilla. En ole hypännyt vähän aikaan mutta Rozzo-poni oli innostunut asiasta joten ei tarvinnut kun antaa mennä vaan :) On muuten tosi hassua hypätä ponilla kun on tottunut hevoseen, olen kyllä niin lyhyt että poni on ihan hyvän kokoinen mulle ;) Täytyy kyllä myöntää että kilpailuvietti nousee heti pintaan kun saa lähtömerkin, sen jälkeen mennään tosissaan, hahaha kyllä se on hassua että vielä tässä iässä ottaa tuollaisen tilanteen niin vakavasti vaikka pääasiahan oli pitää hauskaa! Lina osallistui Kunkku-ponilla ja ne sijoittuivat hienosti 2. ja me taas 4. Nyt on kyllä kaappi täynnä ruusukkeita :D

PS Mun ratsastusilmeet on kyllä ihan hassut ;)

Kaikki postauksen kuvat (c) Hagnäsin tila

Kisatreenit

Poniagilitykisat lähestyvät ja treenasin taas Röömun kanssa maasta käsin.

Tuntuu yksinkertaiselta asialta, jos itse rentoutuu ja luottaa hevoseen niin sekin rentoutuu ja luottaa sinuun, mutta käytännössä se ei kyllä ole niin helppoa....
Ensin neiti oli sitä mieltä, että nyt laukataan ja annoin sen laukata, oli kyllä kunnon pukkilaukkaa välillä ;) Jatkoin vaan laukassa vaikka se välillä halusi siirtyä raviin, tein vaihdon ja annoin taas laukata. Sain tehdä itseni kanssa paljon töitä, että kehonkieleni pysyi rauhallisena, ja etten itse lähtenyt peruuttamaan. Kun olin antanut sen vähän aikaa laukata, se rupesi selvästi keskittymään minuun ja laittoi pään alas. Nyt siiryttiin raviin ja se ravasi oikein nätisi juuri siinä tahdissa kun halusin. Röömu piti edelleen päätä alhaalla, ja käänsi korvan minua kohti sekä maiskutti suulla. Nyt kun se selvästi oli keskittynyt aloitin suunnan vaihdokset, oikea oli taas vaikeampi suunta ja yritin selvästi nyt siirtyä hevosen vasemmalle puolelle ja astua eteenpäin. Pari kertaa se lähti eri suuntaan kun mihin oli tarkoitus ja sitten kun sain sen menemään oikealle niin se lähti aika vauhdilla. Annoin sen taas ravata hetken ja kokeilin uudestaan. Nyt alkoi sujumaan kun itse selvästi rentouduin (oli kyllä melko jännää kun se laukkasi ja pukki, joten vasta kun itse olin täysin rento niin hevonen rentoutui...). Tein monta suunnanvaihtoa ja ne onnistuivat oikein hienosti, Röömu ei enää ampaissut oikealle vaan käveli nätisti osoittamaani suuntaan. Lopuksi minun ei tarvinnut kun vaihtaa riimunaru toiseen käteen ja näyttää suunnan niin se vaihtoi :D
Saa nähdä miten agilitytreenit menee....

Kun tulin tallille niin Lina oli jo harjannut Röömun, joskus teinit yllättävät ;) Päätin heti ryhtyä kokeilemaan agilityjuttjua, joten laitoin ponikentälle pari tolppaa pujotusta varten, pari maapuomia ja pari tötteröä. Kun tulimme kentälle niin Röömu ei ollut moksiskaan vaikka siinä oli erilaisia uusia juttuja. Aloitin lähestymällä tolppia ja Röömu tuli nätisti perässäni. Kierrettiin niitä muutamaan otteeseen ja sitten teimme pysähdyksen tötteröiden väliin. Harjoiteltiin muutama pysähdys lisää, sitten siirryttiin puomien luokse ja nekin menivät hyvin :) Oli tosi mahtava fiilis kun heppa kuunteli minua ja luotti siihen ettei ollut mitään pelättävää. Lopuksi raahasin vielä puomin matalaksi esteeksi (Röömu pysyi ihan rauhallisena vieressä kun järkkäsin esteen). Mentiin muutama kerta esteen yli ja vain kerran se pudotti sen. Olen niin ylpeä Röömusta, se keskittyi täysin tehtäviin ja teki ne ihan helposti. Vauhtia meillä ei kyllä ollut mutta ei haittaa sillä nyt kun se tietää mitä tehdä niin voidaan seuraavaksi lisätä vauhtia.

Nyt on sitten h-hetki edessä, eli kisaviikonloppu tallilla. Lauantaina ratsastan koulukisoissa Pampulalla, sunnuntaina vuorossa poniagility tietysti Röömun kanssa ja esteluokassa menen tallin Rozzo-ponilla :)

Pihan siivous pihakoiran kanssa

Ei se kyllä ole helppoa siivota pihaa pihakoiran kanssa....

Tallipäivän jälkeen Kemppaisella oli ihme kyllä vaikka kuinka paljon virtaa jäljellä, joten ajattelin että se voisi tulla mukaan pihatöihin.
Kun aloitin haravoimisen, niin se yritti ottaa koppia jokaista roskaa. No kun sain se hätysteltyä vähän kauemmas niin se keksi, että on hauska leikki kaivaa ne mun haravoidut kasat. Argh, just kun olin saanut yhden kohdan puhtaaksi, niin neiti Kemppainen oli kuin lehtipuhallin ja kaikki kasan lehdet yms. oli taas ympäriinsä.
Muutama murahdus, niin se rupesi tajuamaan, ettei se ollut leikin idea. No nyt se keräsi kävyt kasoista, mutta ajattelin että se on pienempi harmi, ja annoin sen leikkiä niillä.
Kun sitten vein kottikärryllä kasat kompostille, niin se oli jo viivana kompostin luona seuraamassa mihin kohtaan olin sitä tyhjentämässä (kottikärry pitää työntää lankkua pitkin ylös kehikon päälle, jotta sen saa tyhjennettyä). Se näytti ihan siltä kun Kemppainen olisi tarkastanut paikat ennenkuin aloitin, ja sitten se seurasi vierestä että onnistuukohan homma. Kun olin valmis, niin se laukkasi täysillä takaisin kasan luo ja istui sen viereen odottamaan. Kun olin valmis niin taas se laukkasi täysillä kompostille tarkastamaan tilannetta, jonka jälkeen se istahti viereen ja seurasi mun kottikärry-lankku-taitelua. No onneksi en kaatanut kärryjä vaan homma meni melkein kuin Strömsössä ;)
Huuh, vielä on paljon haravaoitavaa (meidän piha ei kyllä ole alkuunkaan mikään Strömsöpiha....), joten eiköhän Kemppainen tule huomennakin mukaan apulaiseksi. Pihan haravointi on itse asiassa aika hyvä koulutustilaisuus :) Samalla saa treenattua pihan rajat, myös kontakti ja keskittyminen kehittyy. Vaikka mikä menisi kadulla ohi niin Kemppainen keskittyy täysillä pihan "siivoamiseen" ;)

PS. Kemppainen on nyt syönyt antibioottikuurin loppuun. Se söi hyvin lääkkeen kun se oli piilotettu makkarapalaan. Aina kun avasin pahvisen lääkepakkauksen se tuli heti viereen istumaan (vaikka Kemppainen oli jossain tosi kaukana, niin se tuli vauhdilla paikalle). Testasin äsken toisella pakkauksella ja heti se oli paikalla. Pitäisiköhän aina pitää mukana pahvirasian, niin luoksetulo toimisi heti :D

Kohti aitoa horsemanshippiä

Lauantaina meillä oli horsemanship-kurssin toinen osa. Käytiin läpi mitä ollaan treenattu ja miten on mennyt. Olen huomannut, että Röömu reagoi tosi herkästi kehoni asentoon. Pitää olla tosi tarkka siinä mitä on tekemässä ja että myös itse viestittää sen oikein. Kun treenasin viime viikolla niin en saanut sitä vaihtamaan suuntaa oikealle ja Jenni sattui tulemaan juuri silloin paikalle. Hän seurasi työskentelyä hetken ja totesi, että en anna tilaa rittävästi hevoselle siihen suuntaan. (Seisoin hevosen suhteen liian keskellä tai jopa vähän oikealla puolella enkä vasemmalla, jotta se saisi tilaa siirtyä oikeallle.) Kurssi jatkui siten, että siirryttiin kentälle ja jokainen teki rauhassa omat harjoitukset open seuratessa työskentelyä. Röömu yritti kovasti alussa väistellä yhtä lätäkköä mutta loppuvaiheessa se käveli/ravasi ihan sujuvasti sen läpi :) Jenni sanoi että olen kehittynyt siinä miten reagoin kun Röömu yritti tulla vähän minua kohti käännöstä tehdessä. Astuin nyt eteenpäin enkä taaksepäin, ja hevonen väisti nätisti takaisin ympyrälle. Hihi olen siis jotain oppinut treenien myötä :) Tuntuu kun tanssisi hevosen kanssa kun ei tarvitse kun vähän vaihtaa asentoa niin hevonen liikkuu yhdessä samassa tahdissa.

Lina hevoskuiskaajana
Kurssin lopuksi oli ohjelmassa Linan ja Pampulan join up. Lina päästi Pampulan irti kentällä ja laittoi sen laukkaamaan hänen ympärille. Kun se laukkasi hyvin niin hän astui sen eteen, blokkasi suunnan, jolloin se väisti ja vaihtoi suuntaa. Lina sai kyllä kovan treenin sillä hänen piti olla itse nopea reagoimaan hevosen mukaan. Pampula reagoi pienempiin ja pienempiin liikkeisiin ja vaihtoi suuntaa hetkessä. Se rupesi rentoutumaan laski päätään, suu kävi ja asetti korvan kohti Linaa. Sitten Jenni pyysi Lina pysäyttämään Pampulan ja odottamaan. Lina muutti kehonkieltään, laski päätään ja kääntyi hieman poispäin. Pampula seisoi ihan paikallaan ja seurasi Linaa. Pari kertaa kun hän oli tehnyt näitä pysähdyksiä niin lopuksi se käveli häntä kohti ja laski päätään ihan alas. Lina rapsutti sitä ja kääntyi kohti porttia ja rupesi kävelemään tallille päin. Seurasin ihan lumoutuneena, sillä se käveli täysin rentona ilman mitään riimunarua Linan perässä talliin asti. Pampula ei yhtään katsellut ympäriinsä vaikka paikalla oli ihmisiä, koiria ja jopa traktori. Ne luottivat täysin toisiinsa ja yhteistyö ei tarvinnut mitään muuta :D Se oli kyllä mahtava nähdä miten suhde heidän välillä toimi!

Olen huomannut sen jälkeen, että Pampula kävelee hyvin rennosti taluttaessa myös minun kanssani :) Hevosten kanssa työskentely on kyllä niin kiehtovaa.
Minulla on nyt tosi mielenkiintoinen viikko edessä, ajattelin osallistua ensi viikonloppuna tallin kisoihin Röömun kanssa, lajina poniaglity. En tiedä miten Röömu ottaa kilpailutilanteen mutta otetaan rennosti vaan, sehän on vain hauskaa! :D

Surkeiden sattumusten sarja

Kynsienleikkuu ei ole aina helppoa Kemppaisen kanssa (olin jo saanut homman toimimaan kun kerran leikkaisin yhden liian lyhyeksi ja sen jälkeen se on ollut hieman epäilevä kun otan leikkurit esille). Maanantaina ryhdyin taas hommiin ja takajalat meni ihan ongelmitta, mutta etujalat olikin sitten hankalampi juttu. Hetken rimpuilun jälkeen sain sitten vihdoinkin homman toimimaan ja kaikki kynnet leikattua. Hitto vieköön enkö taas onnistunut leikkaamaan liian lyhyeksi yhden kynnen (tosin Kemppainen ei kyllä reagoinut siihen ollenkaan vaan huomasin vasta kun lattialla oli veripisaroita). Illalla se alkoi uudestaan vuotamaan (olikohan se osunut johonkin...) ja Lina laittoi sille siteen jalkaan. Lina on jo kehittynyt ammattilaiseksi tässä asiassa hoitaessaan Pampulan jalkaa :) Kemppainen ei kyllä kauheasti alussa tykännyt siteesta mutta loppuillasta se ei enää välittänyt siitä ollenkaan.

"Anna mun kaikki kestää"

Palloleikki sujuu vaikka onkin tassu paketissa

Eilen tullessani kotiin, ei tullut koiraa vastaan. Etsimme sitä tyttäreni kanssa ja olimme jo siinä luulossa että se on karannut. Menin yläkertaan ja siellä se istui ihan onnettomana nojatuolissa ja kuola valui. Nostin sen lattialle ja se ei oikein halunnut liikkua ja lisää kuolaa vaan valui. Soitimme heti päivystykseen ja saimme onneksi ajan saman tien vastaanotolle. Täytyy myöntää että olin kyllä tosi huolissani automatkalla ja oli pakko vähän väliin tarkistaa että se hengitti :(
Päivystävä ell oli Sipoossa ja kun saavuimme parkkipaikalle niin eiköhän Kemppainen sitten oksentanut autoon (olin sitä paitsi kääntänyt sen juuri niinpäin että se oksensi suoraan penkkien väliin) ;)
Kemppainen sai rauhoittavaa ja ell tutki sitä ja totesi että sillä on nielurisatulehdus. Hän putsasi nielurisat, antoi antibioottikuurin ja kipulääkettä. Kemppainen oli koko illan ihan veto pois ja jopa pissasi alleen :( Se nukkui meidän välissä ja täytyy myöntää etten itse nukkunut kovinkaan hyvin kun piti tarkistaa vähän välin, että sillä on kaikki hyvin. Aamuyöstä se nousi ylös ja käveli ihan reippaasti takaovelle ja meni pihalle pissalle.
Onneksi lääkkeet auttoi nopeasti. Tänään oli jo ihan eri meininki kun tulin kotiin, oli iloinen häntää heiluttava kaveri vastassa, eikä haitannut yhtään että se haukkui :D

Nyt voi jo tanssia ;)

Loppukevennykseksi vielä Kemppaisen nimestä:
Monet ovat muuten kommentoineet meidän koiran nimenvalintaa ja saamme varmaan ihmetystä aikaiseksi naapurustossa. Kemppainen pysyy hyvin pihalla mutta joskus se saattaa lähteä seikkailemaan. Yhtenä perjantai-iltana se näki jotain pihamme viereisessä puistossa ja lähti loikkimaan. Minä huusin sitten melko kovaa että "Nyt Kemppainen h*%#{%^* heti kotiin sieltä. Et lähde mihinkään. " Varmaan naapurit ihmettelivät että onpa rouva tomera kun äijä yrittää lähtee ulos viikonlopun viettoon :D

PS Lisää nimestä Mistä kaikki alkoi... -sivulta

 

Länkkäri

Kokeilin ensimmäistä kertaa ratsastaa lännen kamoilla ja se oli tosi hauskaa. Pampulalle näillä varusteilla ratsastaminen ei ollut uutta. Sain lainaksi lännensatulan ja siihen kuuluvan huovan (maton näköinen) sekä suitset. Kuolain oli kankikuolaintyyppinen ja suitset menevät vain korvan taakse ja toisen korvan ympäri.
Kävimme sitten ratsastamassa ja vau mikä fiilis. Satulassa on tosi helppoa istua, ohjat pidin tosi hellästi (vain toisessa kädessä) ja Pampula liikkui rennosti. Ravasin myös ja se oli todella rentoa ja hyvää ravia. Jenni totesi, että hevonen liikkuu todella hyvin :) Pienillä sivuttais liikkeillä kädellä niin se kääntyy haluttuun suuntaan, oli ihan sellainen olo että nyt voisin lähteä preerialle ratsastamaan auringonlaskuun ;) Minuun iski kyllä länkkärikärpänen, joten voi olla että meilläkin on kohta omat kamat :D
Mutta rehellisesti sanottuna niin oli kyllä hienoa huomata miten hevonen liikkui rennosti ja pystyin istumaan rennosti ravissa. Se ei ole niin helppoa istua sen ravissa, se on melko pomputtava. Tästä pitää nyt ottaa oppia ja hakea samaa fiilistä istunnassa normivarusteilla. Meidän varusteet ovat kyllä hyvät ja sopivat (topattiin juuri molemmat satulat uudelleen) ja kyllä hevonen niissäkin liikkuu rennosti, mutta nyt pitäisi tämä tätiratsastaja rentoutua enemmän niin menisi yhdessä vielä paremmin.
Minusta on muuten tullut täti kun siskoni sai vauvan, eli olen nyt virallisesti tätiratsastaja ;)